Jo pienestä asti olen kokenut musiikin tärkeäksi osaksi elämääni. Äitini soitti paljon pianoa, urkuja ja lauloi. Varhaisin muistoni oli laulaessani muutaman vuoden ikäisenä saunan lauteilla joulukortti kädessä. Laulunkin taidan vielä muistaa. En ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään erityisen lahjakkaana musiikillisesti. Olen vain kokenut vastustamatonta tarvetta saada tuottaa musiikkia ja ilmaista siten itseäni. Joskus olenkin sanonut että koen laulaessani itseni eheäksi. Parhaiten pystyn ilmaisemaan tuntemisiani musiikilla, en puhumalla. Olen ajoittain myös kirjoitellut tekstejä, säveltänyt ja yrittänyt myös jotain sovittaa. Viimeisimpään tosin olen tarvinnut apuja lisäksi.
Lapsuudessani on myös joitakin epäonnistumisen tunteita musiikin saralla. Olen ollut aina hyvin herkkä ja helposti haavoittuvainen. Sain joskus tehtäväksi laulaa yksin joulujuhlassa laulun. Rohkeus ei kuitenkaan esityksessä riittänyt. Tunsin valtavaa pakokauhua ja sanatkin taisi unohtua, siitä ei tullut kerrassaan mitään! Tunsin itseni todella surkeaksi… Nuoruudessani muistan myös laulaneeni kuorossa ja jänitin niin että jalat tutisivat. Silloin en olisi uskonut että vielä joskus laulan yksin. Haluan kertoa näitä kokemuksiani vaikka tiedänkin että niitä on varmasti aika monella. Jos täällä sivuillani sattuu vaikka käymään joku joka tunnet itsesi samanlaiseksi kanssani. Ole rohkea, älä vaivu epätoivoon. Tulee aika jolloin saat siivet, jotka kannattavat myös sinua ja voit lentää…!=)
Tässä runo jonka olen joskus tehnyt:
Miten musiikki onkaan niin täydellistä.
Kaikki sanomaton saa sanat,
täydelliset semmoiset,
jotka sinäkin ymmärrät.
Olen kokonainen.
