Sain toiveen tyttäreltäni laulaa hänen vihkitilaisuudessaan 3.10.2015.
Mietin tilanteen haastavuutta ja alustavasti kieltäydyin tehtävästä koska epäilin että siitä tuskin selviytyisin kuivin silmin.
Selvittäessämme mahdollista kanttoria tilaisuuteen kuulimme että Ilia Kalioujnov-Salminen oli tulossa kuukaudeksi sijaistamaan paikallista kanttoria.
Silloin päätin että laulan vihkitoimituksessa. Olemmehan paljon tehneet jo yhteistyötä ja tiedän että voin luottaa säestykseen haastavassakin tilanteessa.
Aluksi kyselin hääparilta laulutoiveita.
Sopivaa laulua miettiessämme välähti mieleen ajatus uudesta laulusta ja
niistä ajatuksista mitä haluaisin itse antaa läheiselleni matkaevääksi.
Kyselin Ilialta säveltämistä mahdolliseen uuteen runoon ja hän suostui.
Hääparikin ilahtui ideasta ja niin käynnistyi uusi lauluprojekti.
Sain ohjeeksi kirjoittaa laulun mahdollisimman lyhyillä fraaseilla, hyvää riimitystä käyttäen.
Kun säkeillä on sopiva ”poljento” se on mutkattomampi säveltää ja näin säveltäjäkin pääsee käyttämään luovuuttansa parhaalla mahdollisella tavalla.
Vaikka runon tekemiseen ei mennyt kovin pitää aikaa, tekeminen oli yllättävän haastavaa.
Miten saan lyhyisiin fraaseihin sen tekstin ja syvyyden mitä haluan sanoa? Vielä sopivalla riimityksellä?
Tehtyäni runon, laitoin sen heti eteenpäin ja sain Ilialta odotetun vastauksen: Tässä on ainesta lauluksi.
Jäin odottamaan innolla sävellystä, joka syntyi yllättävän nopeasti.
Laulu esitettiin kertalleen harjoiteltuna, jännityksen täyteisenä mutta tilanteen haastavuuden huomioon ottaen onnistuneena.
Sain ytimekkääseen runoon juuri ne asiat joita halusin tyttärelleni kertoa.
Mahdollista jatkokäyttöäkin ajattelin. Viimeinen säkeistö sopii hyvin vihkitilaisuuteen mutta ilman sitä, laulua voidaan esittää myös muissa tilaisuuksissa.
Pääsin myös itse sävellykseen nopeasti sisälle.
Tykkäsin erilaista elementeistä ja persoonallisuudesta mikä värittää sävellystä. Sävellys on minusta aidosti uusi teos.
Näin syntyi laulu äidiltä ja anopilta tulevalle hääparille.
Kaisa
