Kohta vuosi takaperin menetin isäni, suhteellisen nuorena. Hän oli kuollessaan 63 vuotias. Vaikka hän oli huonossa kunnossa, en ollut täysin osannut varautua kuolemaan. Tosin, ihminen varmaan viimeiseen saakka toivoo saavansa pitää läheisen vaikka kuolema näyttäisikin todennäköiseltä. Vasta nyt, lähes vuosi kuolemasta pystyn kirjoittamaan joitain ajatuksia isästä.
Yleensä asian arvon näkee vasta täysin sitten kun sen menettää.
Unelma isä ei aja välttämättä kylän hienoimmalla autolla… Hänen ei tarvitse käyttää merkkivaatteitakaan. Hänellä saattaa olla henkselit ja hän voi ajaa hyvin vaatimattomalla autolla. Mutta hän on unelma isä. ja monelle luotettava ystävä.
Hän oli.
Isäni oli todella persoonallinen ihminen. Hän oli erittäin herkkä mieheksi ja hän ei myöskään hävennyt tunteiden näyttämistä. Monesti isä kertoi kuinka paljon rakasti meitä lapsia. Se on jäänyt mieleen. Ei hän ollut silti täydellinen, hermostuikin meille ja minulla oli monesti nuorena riitaa isän kanssa koska olimme hyvin samanluonteisia. Hän oli optimistinen ja tuli hyvin toimeen ihmisten kanssa. Isä oli todella luotettava. Monesti isä saattoi jutella myös kavereitteni kanssa. Kummasti monet kaverit kävivätkin kotonani, tykkäsivätköhän hekin isästä? Minusta tuntuu että hän välitti kaikista ihmisistä. En koskaan kuullut isän puhuvan kenestäkään pahaa. Edes vihamiehestään, tai oliko hänellä edes niitä? Hän oli erittäin inhimillinen ja ymmärsi ihmisten heikkouksia. Ei halunnut kantaa myöskään kaunaa kenellekään. Isä puolsi aina heikompia ja oli oikeuden mukainen. Hänellä oli myös taipumus nähdä ihmisten vahvuudet. Hän uskalsi tehdä erilaisia asioita elämässään. Hän ei myöskään pelännyt epäonnistumista.
Isältä olen saanut paljon ohjeita eri elämäntilanteissa. Hän on ollut yksi kannustavimmista ihmisistä elämässäni. Ero isästä on ollut vaikea. Ikävöin häntä edelleen päivittäin. Mutta hänen muistonsa on kaunis ja kannustava. Toivon että osaan antaa edes murusen siitä omille lapsilleni mitä olen saanut isältäni.
Muutama viikko takaperin kirjoitin isälle runon. Laitoin sen myös Ilialle, jos siitä syntyisi laulu.
Jos pidät säveltämisestä ja tästä runostani niin voit kokeilla sen säveltämistä. Laita sitten minullekin se, vaikka sähköpostilla. (kaisa.peni@gmail.com)
Ikävä
Sanoit, kohta aika ois,
Hiivit hiljaa, kauas pois.
Jälkeen jätit muistoja,
pieniä ja suuria.
Kysyn kuulta, taivaalta,
miksi pitää luopua?
Antaa rakas, läheinen,
merkittävä ihminen.
Laskiessa tähtiä,
tunnen sinut lähellä.
Kerrot että rakastat,
jatkaa minun haluat.
Muistot kaikki kerään nuo,
kultakoriin polun luo.
Sieltä niitä poimien,
pääsen luokses, lähelle.
Ikuisesti rakas lapsesi
Kaisa