Minulla on aina perjantaisin laulutunti iltapäivällä.
Tapani mukaan olen aina mieluummin pikkuisen myöhässä kuin paikalla hyvissä ajoin….
Perjantai 22.11 2013 klo:13.45 oli taas aika ajaa auto Pohjois-kymen musiikkiopiston parkkipaikalle ja pinkaista
kiireesti rappuset ylös yläkertaan.
Jotenkin askeleet tuntuivat kovin raskailta ja mieliala kuvasti hyvin tätä syksyn pimeyttä.
Luokkaan selviydyttyäni lysähdin tuolille odottamaan Ja kuuntelin edellisen oppilaan laulua joulusta…
Jotenkin nuo laulun sanat koskettivat… Taisi olla muistaakseni Taivas sylissäni joululaulu.
Siinä sitten laulun loputtua tapamme mukaan jäimme hetkeksi keskustelemaan tästä syksystä, kiireestä, siitä miten pienet
asiat vaikuttavat mielialaankin kohentavasti.
Vaikka laulutuntia kuluu aina ihan muuhunkin kuin laulamiseen olemme
huomanneet että on paljon opettavaisempaa jos tunnilla voi ensiksi puhua ajankohtaisia mieltä liikuttavia asioita.
Kun mieli on puhdas ja tulee ehkä syvällisemmistäkin asioista puhetta päästään laulussakin paljon syvemmälle.
Laulaminen on todella kokonaisvaltaista ja siihen vaikuttavat hyvin pienetkin asiat.
Varsinkin jos tuntuu että joku on mielen päällä.
Tämmöisen levyprojektin puristamisen jälkeen joutuu välillä etsimään motivaatiota ja intoa uudelleen.
Kun on projekti tavoitteet ja aika-taulu se ajaa tekemään.
Nyt on sitten vuoro vähän rennommalle tekemiselle.
Kuitenkin laulu on edelleenkin se joka saa aina mielen virkeäksi ja hoitaa myös kokonaisvaltaisesti.
Niin kävi jälleen laulutunnin jälkeen, askel oli kevyt ja mieli virkänä.
Taas jaksaa hetken syksyn pimeydessä.
Sun etehesi polvistun, sua katson seimen pientä lasta….<3